Taivalmaa
Taivalmaan kylän esittely
Me taivalmaalaaset
Oomma aktiivisia ja mones mukana, vaikka kylä ei niin suuri ookkaa, noin 100 asukasta. Ku tarvitahan, niin Taivalmaa on kyllä niinku se kuuluusa kallialaanen pieni kylä. Meirän mielestä Taivalmaas on mukava asua. Täälä on omaa rauhaa ja ku tarvitahan niin seuraa ja naapuriapuaki löytyy.
Tervetulua tutustumahan meihin niin täälä netis ku paikan päälläki! Kattele Taivalmaan tapahtumakalenterista joku sopeva tapahtuma, ja tuu itte selevittämähän, mitä tänne ny kuuluu. Meirän tapahtumihin oot aina tervetullut!
Taivalmaan kylän nimi
Kerrotaan, että kauan sitten kaksi miestä vaelsi etsimässä uusia asuinsijoja. Aikansa käveltyään he tulivat mäelle ja istuutuivat sinne lepäämään.
Hetken päästä toinen sanoi: ”Kyllä tänne oli pitkä taival.” ”Niin oli”, vastasi toinen ja jatkoi: ”tämä on oikein Taivalmaa”. Näin kylä sai nimensä ja toinen miehistä jäi tänne asumaan. Nyt kun ei enää liikuta kävellen kuin harrastuksen vuoksi, on Taivalmaa mainio paikka asua.
Tuu meitä kattomahan!
Tokerotien muistomerkki
Tokerotien varrella, Jalasjärveltä tullessa oikealla on Ojajärven tienhaaran jälkeen Taivalmaanmäen korkeimmalla kohdalla Tokerotien muistomerkki, jonka tien tekijät ovat hakanneet kiveen suurten nälkävuosien aikana 1860 luvulla. Muistomerkin vieressä on laatta, jossa on teksti ”Tokerotien tekijät tekstin tuohon tehneet suurina nälkävuosina. Kyläläiset kiven jalustalle kohottaneet 1967 jälkipolvien säilytettäväksi.”
Tokerotietä tehtiin ns hätäaputöinä, ja palkaksi tekijät saivat jauhoja. Nälkä oli niin kova, että ihmiset eivät malttaneet keittää jauhoja, vaan söivät ne veteen sekoitettuna ”tokerona”. Siitä tuli tielle nimeksi Tokerotie.
Alunperin kivi oli Tokerotien ojanpenkassa pienen matkan päässä Jalasjärven suuntaan nykyisestä paikastaan. Taivalmaan kansakoulun opettaja Olavi Antila otti asiakseen kiven siirtämisen parempaan paikkaan. Silloin löytyi nykyinen jalustakivi, jonka arvellaan olevan muistokiven toinen puolikas. Kylän miesten yhteistyönä kivi siirrettiin pientareelle jalustan päälle, ja opettaja Antila hankki muistolaatan. Kun kaikki oli valmista järjestettiin paljastustilaisuus, jossa koulun oppilaatkin esiintyivät. Sittemmin kiveä on tietöiden takia siirretty ainakin pari kertaa
Heinähukan toukkahan se siinä nakertaa pajun vartta jäläkiruaaksi. Pääruokana oli pajunlehtiä. Aikamoinen mötkäles tuo toukka.
Harmaa päivä ja nyt sataa, mutta aamupäivän lenkiltä löytyivät hehkuvat pietaryrtit 💛.
Niinhän se taas tuli, syksyn ensimmäänen huurteenen aamu Taivalmaas ja mittaris -2,7 astetta.